Kartanoromantiikkaa – häät Furuvikin kartanolla

Kesäkuun alku, koko pitkä ja kuuma kesä vasta edessä. Mutta heille kauan odotettu tärkeä päivä. Miehen sukua ja parin ystäviä saapui Ranskasta juhlimaan näiden kahden yli kymmenvuotisen taipaleen huipentumaa.

Pari oli tavannut nuorina kesätöissä Pariisin Disneylandissa, työskennellessään eräässä ravintolassa. Kävinkin katsastamassa kyseisen ravintolan, kun poikkesimme perheen kanssa kesän road tripillä siellä! Vuodet veivät välillä eri maihin töihin, mutta he löysivät keinot. Kirjeet kulkivat ja rakensivat suhdetta (no toki siihen maailman aikaan on toiminut sähköisetkin välineet, mutta onhan ne kirjeet astetta romanttisempia). Tuli varmaan sanoitettua omia ajatuksia ja juteltua enemmän kuin moni juttelee yhteisessä olohuoneessa!

Tapasin parin jo edellisenä kesänä save the date -kuvauksen merkeissä (löydätkin muuten täältä sen kuvatarinan). Tiesin heti, että meillä synkkaa, vaikka pari puhui keskenään ranskaa, ja minä yritin soveltaa englanniksi. Olenko muuten kertonut, että rakastan ranskan kieltä? Se on niin kauniin soinnikasta! Luin sitä ala-asteelta lukioon, joten jonkin verran kyllä ymmärsin, mutta paria fraasia enempää en osannut enää sanoa..

Hääpäivää aloitettiin sulhasen valmistautumisen kuvauksella Sokos Hotel Wiklundissa. Onneksi myös sulhasen vanhemmat yöpyivät samassa hotellissa, jotta saatiin solmuke kuntoon. Ihana hetki, ja melko harvinainen muuten, saada sulhasen vanhempia valmistautumiskuviin!

isä auttaa sulhasta pukeutumaan

Morsian sen sijaan valmistautui Sokos Hotel Seurahuoneella. Molemmat hotellit ovat kyllä todella edukseen remontoitu ihan viime vuosina! Silmä lepäsi yksityiskohdissa ja tunnelmallisissa aulatiloissa myös.

Monesti valmistautumisen aikaa värittää pieni jännitys. Sellaista olin aistivinani myös tuolloin, mutta onneksi kaaso ja ihana pieni apulainen olivat mukana pitämässä touhua yllä. Ehdotan aina, että valmistautumiseen kannattaa ottaa mukaan mahdollisuuksien mukaan kaikki häihin liittyvät jutut, kuten kutsu, jotta saadaan siitäkin kaunis kuva tarinaan. Moniosainen kutsu save the date -kutsuineen olikin todella kaunis! Valmistautumisen aikana on usein sopivasti aikaa ottaa yksityiskohtakuvat myös esimerkiksi kengistä ja koruista.

Vihkiminen oli vanhassa Pyhän Katariinan kirkossa, ja mielenkiintoista oli, että vihkimisessä olivat läsnä sekä luterilaisen kirkon pappi että katolisen kirkon veli. Sitä olikin mielenkiintoista seurata, muutama poikkeuksellinen juttu myös kuvaajalle!

Ai että mikä kesäfiilis kun tultiin kirkosta ulos! Ja aivan kuin Italiasta isommankin kartanon pihasta, tuo jylhä kaari kirkon portissa.

Juhlia lähdettiin viettämään aivan upealle Villa Furuvikille Paraisille. Otimme vähän etumatkaa, jotta ehdimme kuvaamaan hääpotretteja kartanon pihapiiriin. Vieraille oli järjestetty bussikuljetus, ja juhlapaikalla heitä odottikin ihana coctailhour sillä aikaa kun hääparia kuvataan kartanon upeassa pihapiirissä. Coctailhour tuntuukin kovasti yleistyneen. On mukavaa, että vieraiden ei tarvitse odottaa nälkäisinä ja usein myös janoisina, vaan heille on jotain järjestettyä ohjelmaa kuvauksen ajaksi.

Toinen hyvä vaihtoehtohan on kuvata hääpotretit ennen vihkimistä, mutta usein hääpari haluaa tavata vasta alttarilla, ja joskus aikataulusyistäkin tämä järjestely toimii paremmin.

Kartanon pihapiiri tarjosi upeat puitteet kuvaukselle! Pientä hämminkiä meinattiin tosin saada aikaiseksi, kun sulhanen pussasi heti alkuun huulipunat pitkin poikin, mutta onneksi tilanne saatiin korjattua! Haha, uskon, että sitäkin muistellaan nyt ihan hyvillä mielin! Kaiken lisäksi taisi olla ihan minun ohjeeni vielä kielimuurin kanssa höystettynä, o-ou… Täytyy muotoilla sanat vähän eri tavalla, että ehkä on parempi olla pussaavinaan, kuin pussata. Tosin, eihän se samalta näytä, mutta säästetään niitä pusukuvia vähän myöhempään ellei huulipuna ole pusunkestävää. 🙂

Mutta vieraat selvästikin viihtyivät sillä aikaa! Oli perinteistä suomalaista mölkkyä, ja hyviä virvokkeita. Itse tehtyä sangriaa ja ranskasta suoraan tilalta haettua shamppanjaa. Morsian oli kuulemma niillä viime kesän ennätyshelteillä tehnyt viinienhakureissun Ranskaan. Pääsin itsekin osalliseksi näistä herkuista, nimittäin he halusivat välttämättä antaa minulle kotiin viemisiksi pullot punaista ja valkoista lempiviiniään. Tai yksiä niistä, he taitavat todella rakastaa hyviä viinejä ja ymmärrän kyllä, niinhän minäkin!

Furuvikin kartanon catering sai paljon kiitosta, siis myös minulta. Aika paljon tulee nähtyä pitopalveluja ja ravintoloita, ja täytyy sanoa että olen oppinut ymmärtämään tarjoilijan ammattitaidosta monenlaista. Hyvällä tarjoilijalla on silmät selässäkin, ja hän osaa todella ennakoida mitä asiakas seuraavaksi ajattelee. Tai seuraa kuka vieraista ei ollut paikalla kun hän oli kaatamassa viiniä, ja käy hoitamassa sen ensi tilassa, ennen kuin vieras ehtii huomatakaan. Kokeneiden tarjoilijoiden ammattitaidon itseasiassa huomaa hyvin silloin, kun on sellaisessa paikassa jossa homma ei suju jouhevasti. Tarjoilupöydässä astiat tyhjenevät ja ihmiset odottelevat kiusaantuneina, onkohan tulossa lisää. Pälyilevät pöydissä kun vesikannut ovat tyhjentyneet ja suuta kuivaa. Mutta Furuvikin kartanolla oli aihetta kehua, ja kuulinkin että heille ruoka, kokenut henkilökunta ja timanttinen palvelu ovat kunnia-asioita.

He olivat ihanasti käyttäneet save the date -kuvia myös vieraskirjassa. Ilta jatkui hyvän ruoan, juoman ja Gaggui Kaffelan upean kakun, sekä yhteislaulun merkeissä. Oli hauska päästä vähän kokemaan ei-suomalaisia hääperinteitäkin! Toki kuulimme liikuttavia puheita, ja nautimme herkästä häätanssista, joka oli muuten Josef Salvat’n Diamonds. Kuuntelin vielä kotimatkallakin. Voi kyllä mä niin kovasti tykkään käydä näitä asiakkaiden hääkuvia läpi! Tulee niin paljon muistoja itsellekin, niin entä sitten hääparille? Voin vain kuvitella. Kiva jos sinäkin viihdyit häähumun parissa!

Comments
Add Your Comment