Yksi talven kylmimmistä päivistä oli helmikuun viimeinen lauantai. Pakkasta oli aamulla lähes kaksikymmentä astetta ja ensimmäisenä aamulla mietin, miten hääpari tarkenee potrettikuvauksessa. Kirpeän pakkasen hyviä puolia on kyllä se, että usein oikein kovalla pakkasella päivä on kirkas ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olin neuvonut laittamaan lämmintä hääpuvun alle sen minkä pystyy (lämpölegginssit ovat ehdottomat!) ja sitten lähdettiin pakkaseen sillä ajatuksella, että kerran näitä hääkuvamuistoja vaan luodaan. Tämä juoksijapari oli kyllä selkeästi karaistunut talven juoksulenkeillä ja työmatkapyöräilyillä.
Kankaisten Kartanon miljöö tarjosi talvellakin kauniita paikkoja potreteille. Aloitimme first look kuvilla Kankaisten Linnan edessä ja kiersimme muutaman etukäteen katsomani paikan. Pääsimme siten etenemään jouhevasti, jotta ei tarvinnut kovin kauaa palella. Teen vieläkin aina potrettikuvaussuunnitelman, se on minulle tärkeä osa omaa valmistautumistani, vaikka monia juttuja tulee mieleen lennostakin. Vihkiminen tapahtui Maskun kirkossa, joka onkin juhlapaikan lähellä. Vihkiminen oli äärimmäisen kaunis… Kaikki ne hiljaiset, merkitsevät katseet, rauha ja rentous. Pappi oli pariskunnan tuttu, ja hän kuljetti puheessaan pariskunnan tarinaa tosi hauskasti, ja liikuttavastikin. Mutta liikuttumista ei voinut enää monikaan pidättää, kun hääparin läheisten musiikkiesitys alkoi.
Juoksijaparin persoonallinen kirkostalähtö potkukelkalla kivi-paperi-sakset arvonnan jälkeen oli yksi hauskimmista näkemistäni! Saippuakuplatkin jäätyivät juuri niin kuin talvihäissä moni toivoo.
Tämä oli ensimmäinen kertani Kankaisten Kartanolla ja täytyy myöntää että sydämeni taisi hieman jäädä sinne. Ehkä osansa oli myös mielettömän kauniilla sivuvalolla, joka ikkunoista tulvi. Minulle tuli pari kertaa ihan kesähääfiilis, kun valo osui pöytiin ja ihmisten kasvoille niin kesäisesti. Vaikka nämä olivat vuoden kolmannet häät, niin tämän valon ansiosta nyt todella tuntui, että hääkausi on kunnolla startannut.
Hääpari oli ideoinut monia pieniä, mutta ihania juttuja pöytiin. Yksi ihanimpia oli tuo vihkonen, jossa oli perusjuttujen (ohjelman ja menun) lisäksi pöytäkunnittain jokaisesta vieraasta kerrottu jokin pieni asia. Niin lämmin ajatus ja tosi mukava muisto häistä!
Häät olivat todellakin parin näköiset. Hihittelin kameran takana monta kertaa itsekseni kuunnellessani puheita ja tietovisaa, ja etenkin hääkakun leikkauksen selostusta, jonka kaason puoliso hoiti ammattiselostajan ottein. Häissä parasta onkin ehkä juuri se, että yhtä aikaa on herkkää ja tunteellista, ja samalla ikimuistoisen hauskaa omien tärkeiden ihmisten kanssa. Aika isoja tunteita yhteen päivään! Häävalssin jälkeen tanssilattia olikin tulessa loppuillan, siitä vastasi sulhasen siskon bändi J. Rauma & Lauma. Ihan huikea bändi!! Vähän oli vaikeuksia kuvata kun teki mieli jammailla itsekin!
Se oli varmasti ikimuistoinen päivä! Kylmä kuin mikä, mutta sisällä käsinkosketeltavan lämmin tunnelma… <3 Onnea vielä J & M!